Prokrastinaation sumussa

Blogimerkintä 20240813

Tovi on mennyt prokrastinaation sumussa ja on ollut ”parempaakin” tekemistä, kuin kirjoittaa tänne lokiin asioita.

Kuten aikaisemmassa blogimerkinnässä kirjoitin, niin ensimmäinen huomioitava asia on päätöksentekijä ja päätökset. Sitä luulisi aina olevan homo economicus ja rationaalinen päättäjä, mutta varmasti moni havaitsee aikanaan, ettei näin ole.

Luin juuri John Coatesin Hour between dog and wolf-kirjan, joka kuvailee neurotieteen kautta miten aivot ja keho toimivat finanssialan kaupankäynnissä. Kun on seurannut nyt markkinoita, niin sopivan ajankohtainen teos, kun osakepuolella rytisee.

Kirja kuvaa mielenkiintoisesti, miten aivojen kemialliset aineet vaikuttavat toimintaan, johon aivot ohjaavat. Jos saat liian suuren määrän kortisolia stressitilanteessa, niin keho menee jumiin ja ei välttämättä osaa toimia fiksulla tavalla.

Jos havaiset sivusilmällä jonkin tumman objektin, niin vaistomaisesti sitä reagoi ja muun muassa syke nousee ja ehkä pelästyy, koska syöte toimintaan on tullut. Tämä on ollut savannilla varsin hyödyllistä, mutta aiheuttanee turhan reaktion työpaikan toimistolla. Ellei kyseessä ole pelottava kohde oikeasti.

Aivot vievät suuren osan energiaa ja koska aivot pyrkivät säästämään energiaa, se on mukavampaa tehdä kivoja juttuja, jotka eivät vaadi aivojen ponnistelua.

Vaatii siis (rajallista) tahdonvoimaa tehdä asioita, joita ehkä pitäisi tehdä, jotta saavuttaisi fiksumpia asioita kuin muuta tekemällä. Toisaalta, kuka muu voi sinulle määrittää mikä on fiksua tekemistä ja mikä ei?

Ja tämän takia päätöksentekijän ominaisuudet on syytä huomioida päätöksenteossa, koska päätöksentekijästä itsestään nousee muun muassa erilaisia epävarmuuksia. Aina ei huvita.