Päätöskuvioiden ainesosia: miksi päätöksenteossa on 100 ja yksi asiaa?

Blogimerkintä 20240704

Matka on ollut pitkä ja asteroidinen eikä loppua näy, mutta sen varrella on tullut vastaan erilaisia tutkimuslöydöksiä päätöksenteon osista. Kuten aikaisemmassa blogimerkinnässä totesin, niin eri ennusteiden tekemisen alueilla on omat, joskin joskus samankaltaiset, artefaktinsa asioiden käsittelyyn.

Tästä johtuen on syytä selventää päätöksenteon osia, jotka itse näen keskeisinä tutustumaani kirjallisuuteen perustuen. Päätöksiin toki liittyy 101 muutakin asiaa.

Päätöksenteko tarkoittaa ajattelun ja toiminnan selkeyden saavuttamista missä tahansa päätöksessä, johon kohdistaa huomionsa (Howard & Abbas: Foundations of decision analysis, 2016).

Tästä joku voisi väittää esimerkiksi Kahnemanin töiden (esimerkiksi Thinking fast and slow) kautta, että nopean systeemin kautta huomiota ei juuri kohdisteta yksinkertaisiin ja niin sanotusti selkärangasta tulevaan toimintaan. Päätöksen tekijä kuitenkin valitsee toimintansa päätöstensä kautta, oli ne sitten nopeita tai hitaita, jotta pääsee tavoitteisiinsa.

Päätös on kahden tai useamman vaihtoehdon välillä tehtävä valinta, johon laittaa resursseja, kuten aikaa. Päätöstä ei pidä sekoittaa lopputulokseen, joka voi olla huono erilaisten epävarmuuksien takia, vaikka päätös tehtäisiinkin mahdollisimman laadukkaasti.

Päätösten laatu saavutetaan ymmärtämällä seuraavia asioita (sovellettu Howard & Abbas, 2016; Spetzler et al., 2016; Keeney, 1992):

• Päätöksentekijä ja itse päätös
• Tavoitteet ja (omat) arvot/preferenssit
• Oikea päätöksen kehys (frame)
• Oikeat vaihtoehdot
• Oikea/tarvittava/riittävä tieto
• Logiikka/perustelut, joilla päätös tehdään

Epävarmuus on erottamaton osa päätöksentekoa ja siten myös keskeinen haaste. Eli päätöksenteko epävarmuuden alaisuudessa (eng. decision making under uncertainty) on laajempi kokonaisuus, jonka alle/sisään menee erilaisia osa-alueita, kuten riskienhallinta.

Kuitenkin, riskienhallinta on ainakin joillain alueilla hyvinkin erilainen ja erillinen päätöksentekoanalyysistä. Epävarmuus on siis termi, joka sisältää sekä positiivisen (mahdollisuus) että negatiivisen (riski) puolen (Howard & Abbas, 2016; Hubbard, 2010).

Riski terminä on aiheuttanut ja aiheuttaa sekaannusta, erityisesti kun esimerkiksi ISO31000 standardi määrittää riskin olevan ”epävarmuuden vaikutus tavoitteisiin”, vaikka kuten yllä on mainittu, niin epävarmuus sisältää jo myös negatiivisen riskin.

Erityisen sekavaa tämä on esimerkiksi operatiivisten riskien osalta, koska operatiivinen riski käsittelee pitkälti negatiivisia riskejä, mutta sitten halutaan määrittää riski epävarmuudeksi, mutta operatiivinen riski ei huomioi (ainakaan käytännössä) positiivisia mahdollisuuksia. Tai ainakaan vallalla olevat mallit eivät sitä huomioi. (Hubbard, 2010)

Riskikäsitys (risk perception) henkilöiden oma näkemys riskeistä (tai epävarmuuksista) ja miten hän niihin vastaa. Erilaiset tekijät, kuten kognitiiviset vinoumat, saattavat vääristää tätä käsitystä. Esimerkiksi miten riski esitetään eri henkilöille voi vaikuttaa heidän käsitykseen ja käytökseen (Kahneman et al., 1982).

Malliriski tarkoittaa sitä, että käytettävä malli ei pysty riittävän hyvin arvioimaan todellisuutta tai tarkasteltavaa ilmiötä. Siispä käytettävissä malleissa olisi syytä valikoida sellaisia, jotka ovat mahdollisimman oikeassa (tai vähiten väärässä), eli mahdollisimman hyödyllisiä (Morini, 2011).

Täydellisyyttä on turha tavoitella, mutta jotkin mallit ovat hyödyllisempiä kuin toiset ja kaikissa käyttötapauksissa ei ole tarve käyttää hyötyyn nähden liikaa resursseja vaativia malleja.

Miten huomioin päätöksentekoon liittyviä alueita käytännössä?

Omalla kohdallani käsiteltyjen päätöksenteon osien ymmärtäminen (ainakin jollain tasolla) ja soveltaminen ovat auttaneet tunnistamaan kehityskohteita sekä henkilökohtaisen tekemisen että työelämän tekemisen osalta.

Esimerkiksi kun halusin opiskella aihetta tarkemmin ja pohdin jatko-opiskeluja, jotta voisin siirtyä enemmän riskienhallinnan pariin, sovelsin päätöksenteon laadun mallia (katso ylempää ”Päätösten laatu”).

Käytännössä siis piti ymmärtää ensin itseäni ja omia tavoitteita tarkemmin. Olisin voinut lähteä suoraan hakemaan koulutuksiin, jotka ovat suoraan riskienhallintaan liittyviä, mutta tehtävän päätöksen kehyksen keskiössä oli paremmat mallit (kuten itse päätöksen laadun malli) päätösten tueksi. Eli ongelma/tavoite piti muodostaa ennen kuin lähtee katsomaan vaihtoehtoja, tai sitten tulevalla analyysillä ratkaisee aivan väärää ongelmaa.

Kun tiesin mikä tavoitteeni asian suhteen oli ja päätöksen kehyksen, niin tutkin koulutuksen vaihtoehdoissa sitä, missä voisin opiskella parempia malleja, enkä vain katsonut koulutuksen linjaa/teemaa.

Etsittyäni tovin tarvittavaa tietoa eri vaihtoehdoista, löysin sillä rajatulla haulla sopivan ratkaisun ongelmaan analytiikan opinnoista, enkä siis suinkaan riskienhallinnan opinnoista. Ratkaisu (yksi useammasta mahdollisesta siis) asiaan ei siis välttämättä löydy sieltä olennasimmalta vaikuttavasta paikasta.

Koska sopivia ratkaisuja oli useampia, tuli tässä kohtaa huomioida myös omat, päätöksentekijän, ominaisuudet, kuten erilaiset rajoitukset. Paras ratkaisu ongelmaan olisi mahdollisesti ollut matematiikan opinnot todennäköisyyslaskennan parissa, mutta omalla taustallani en olisi todennäköisesti niihin opintoihin päässyt.

Edeltävien tietojen perusteella sitouduin päätökseen ja tein sen, eli hain analytiikan opintoihin ja pääsin onneksi sisään, vaikka tietysti asiaan liittyi epävarmuuksia, kuten hakijamäärät ja omien pisteiden kertyminen. Jos päätöstä opintojen hausta en olisi lopulta toteuttanut, niin toimenpiteet olisivat olleet vain analyysiä. Toisaalta, jos olisin jättänyt hakematta opintoihin, niin sekin olisi ollut päätös, joskin passiivinen asian tekemättä jättäminen.

Muuta varmaa ei ole kuin epävarmuus

Me kaikki teemme päätöksiä epävarmuuden alaisuudessa, jotta saavuttaisimme tavoitteemme. Tavoitteet tuppaavat olemaan tulevaisuudessa, ja ennusteiden tekeminen on vaikeaa etenkin tulevaisuudesta.

Erilaiset päätöskuvion ainesosat siis ovat, tai tulisivat olla, huomioitu päätösten/ennusteiden teossa, mutta käytännössä se on vaikeaa. Harva pitää kirjaa omien päätösten tai ennusteiden laadusta, kirjaa ne ylös ja pitää tilastoa siitä, miten tarkasti osui oikeaan.

Kuitenkin, on helppoa haukkua vaikka meteorologia huonon sään pilatessa omat suunnitelmat, vaikka meteorologeille on parhaita pistemääriä brier scoressa, eli todennäköisuuslaskennallisen ennusteen tarkkuudessa. Toki esimerkiksi heidän palautesilmukkansa (feedback loop) on hyvin lyhyt, sillä he saavat palautteen ennusteestaan melko pian, eli ainakin seuraavan päivän aikana. Muilla alueille palautetta saa harvemmin, jos koskaan.

Nyt kun tietää osan päätöksenteon keskeisistä ainesosista, on parempi tieto siitä, mitä kaikkea omaan päätöksentekoon vaikuttaa ja miten näitä osia tulee huomioida päätöksenteossa. Koska me kaikki teemme päätöksiä, niin on hyvä tietää ja ymmärtää myös miksi ja miten muutkin päätöksiä tekevät.